Olen epäonnistunut ihmisenä, täysi raunio. Olen viime päivinä ollut niin pohjalla, etten tiedä miten nousen. Elämässä pitäisi päästä eteenpäin ja kaikki se ahdistaa.
Saanko vain kadota
lauantai 29. tammikuuta 2011
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Pardon
Pahoittelen kun en ole kirjoittanut, kone sekosi ja nyt sitten odotellaan josko joku sen korjaisi....
tiistai 28. joulukuuta 2010
Hjälp
Voisikohan joku mahdollisesti kertoa, miten saan tuon blogin otsikon alle isomman kuvan? Tai useamman pienen kuvan vierekkäin, näyttää typerältä tuollainen yksi pieni kuva reunassa. Menee hermot kun ei tajua.
maanantai 27. joulukuuta 2010
NYT
Nyt tai ei ikinä. Nyt loppuu syöminen, nyt on saatava tuloksia aikaan. Mikään ei auta pysymään kaidalla tiellä ja motivoi niin kuin pienemmät lukemat vaa'assa. Eikä niitä tule jos en katkaise taas tätä syömiskierrettä...
Tämä päivä menee järkevästi. Kohta lenkille, sitten saunaan. Liikunta auttaa tähän mielialaankin. Viime yö oli aivan kamala, ahdisti niin etten pystynyt nukkumaan.
Huominen menee järkevästi, ja ylihuominen, ja sitä seuraava, ja sitä seuraava, ja kaikki päivät tästä eteenpäin. 70 kiloa, täältä tullaan! Tästä lähtien retkahduspäivien on jäätävä korkeintaan yhteen, ei enää mitään viikon mässytyksiä, muuten en edisty ikinä. Haluan päästä äkkiä lukuun 70, sitten paino alkaa kutosella ja sanon numerolle 7 hyvästit lopullisesti. En halua olla lihava enää koskaan. IKINÄ. Haluan olla laiha ja kaunis. Amen
(MINUA SAA TULLA LYÖMÄÄN JOS PARIN PÄIVÄN PÄÄSTÄ TAAS PALAAN TÄNNE EPÄONNISTUNEENA!)
Tämä päivä menee järkevästi. Kohta lenkille, sitten saunaan. Liikunta auttaa tähän mielialaankin. Viime yö oli aivan kamala, ahdisti niin etten pystynyt nukkumaan.
Huominen menee järkevästi, ja ylihuominen, ja sitä seuraava, ja sitä seuraava, ja kaikki päivät tästä eteenpäin. 70 kiloa, täältä tullaan! Tästä lähtien retkahduspäivien on jäätävä korkeintaan yhteen, ei enää mitään viikon mässytyksiä, muuten en edisty ikinä. Haluan päästä äkkiä lukuun 70, sitten paino alkaa kutosella ja sanon numerolle 7 hyvästit lopullisesti. En halua olla lihava enää koskaan. IKINÄ. Haluan olla laiha ja kaunis. Amen
(MINUA SAA TULLA LYÖMÄÄN JOS PARIN PÄIVÄN PÄÄSTÄ TAAS PALAAN TÄNNE EPÄONNISTUNEENA!)
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Otsikko
Pää lyö tyhjää. Meniköhän joulu taas enemmän ja vähemmän p*rseelleen... Tänään en syö mitään. En niin sitten yhtään mitään. Nyt on pakko saada kunnon tsemppi päälle, muuten palloilen seuraavan vuoden taktiikalla "kaksi päivää hyvin, kaksi viikkoa päin peetä"...
Tämä työttömyys syö ihmistä kuin rutto. Tunnen jo nyt kuinka mitättömät asiat vaivaavat päätäni ja paisuvat aivan mahdottomiksi, tunnen jo hulluuden hiipivän takaraivossa. Kohta hössötän taas aivan omiani, kohta minua ei jaksa enää kukaan. Ai niin, eihän nytkään jaksa.
Päiväni ainut piristys, ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) lukija! :) Sydämellisesti tervetuloa tähän itsesäälin ja itsetuhon tyysijaan :D
Tämä työttömyys syö ihmistä kuin rutto. Tunnen jo nyt kuinka mitättömät asiat vaivaavat päätäni ja paisuvat aivan mahdottomiksi, tunnen jo hulluuden hiipivän takaraivossa. Kohta hössötän taas aivan omiani, kohta minua ei jaksa enää kukaan. Ai niin, eihän nytkään jaksa.
Päiväni ainut piristys, ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) lukija! :) Sydämellisesti tervetuloa tähän itsesäälin ja itsetuhon tyysijaan :D
perjantai 24. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Uusi alku
No niin, menossa kolmas päivä kaidalla tiellä. Mässäilyjen jälkeinen paino järkytti, vaaka näytti pahimmillaan yli 75. Se kuitenkin onneksi näyttää olleen pelkkää nestettä ja muuta väliaikaista (vatsassakin oli niin paljon kaikkea p*skaa), koska paino on nyt muutamassa päivässä laskenut 72,6. Tuosta yhtälöstä voi siis päätellä että olen todellakin vetänyt ruokaa kaksin käsin.
Suhteeni ruokaan on kuin alkoholistilla viinaan, en voi ottaa sitä yhtä herkkua, tai varsinkaan pitää sitä yhtä herkkupäivää, koska sitten repsahdan aivan kokonaan ja sitten puhutaankin jo viikkojen hukkaan menemisestä. Harmi vain, että alkoholisti voi pysytellä viinasta kokonaan erossa, mutta minä en ruoasta.
Tuli tuossa mieleen, että onneksi aloitin laihduttamisen syksyllä talvea vasten, tässä on kesään vielä pitkä aika. Jos olisin aloittanut keväällä ja kesä lähenisi koko ajan uhkaavasti, olisi kamala ahdistus. Talvella itsensä voi verhota edes joten kuten vaatteisiin, mutta kesällä on aivan kamalaa kun tuntuu ettei löydä mitään asiallista päälle pantavaa näillä kiloilla.
Kesään mennessä aion olla tavoitteessani, VIIMEISTÄÄN ;)
Suosittelen muillekkin aloittamaan syksyllä, monesti kun näkee keväällä keskustelupalstat pullollaan kaiken maailman ryhmiä, joissa yritetään tuskissaan saada kiloja pois parissa viikossa ennen kesää.
En tietysti ole oikea ihminen neuvomaan ketään laihduttamisessa, nytkin painelen eteenpäin sellaisella 800 kalorilla päivässä. Tuloksia on saatava, ja niin nopeasti kuin vain voi, mutta nälkää en kuitenkaan halua jatkuvasti nähdä. Tuon 800 kaloria olen huomannut itselleni sellaiseksi määräksi, että ei tarvitse kuolla nälkään (vaikka välillä kova nälkä ehtii tullakkin) mutta silti paino laskee ihan hyvin.
Tästä on varmasti mielipiteitä yhtä paljon kuin on lausujiakin, en sitten tiedä kuinka paikkansa pitäviä puheet säästöliekeistä ja painon takaisin tulemisesta ovat. Ovathan ihmiset ennen esim. nälkävuosina kyllä laihtuneet, vaikka eivät ole syöneet juuri yhtään mitään. Missähän se säästöliekki silloin oli... Mene ja tiedä
Niin, ja joulustakin aion selvitä kunnialla syömisten osalta :D Suklaata emme onneksi ole edes ostaneet, jos ei sitä sitten saa lahjaksi. Jouluaattona aion syödä kohtuudella jouluruokaa, ja jos menee överiksi että tulee syötyä vähän enemmän kuin piti, niin nipistän sen sitten loppupäivästä syömällä hyvin vähän tai sitten en syö enää ollenkaan.
Uutena vuotena, tai uudeksi vuodeksi, pitäisi mennä kotiin... Siis miehen luo... En tiedä haluaisinko... Olin siis maanantaina loppuneiden töiden takia jonkun aikaa täällä missä nyt olen.
Suhteeni ruokaan on kuin alkoholistilla viinaan, en voi ottaa sitä yhtä herkkua, tai varsinkaan pitää sitä yhtä herkkupäivää, koska sitten repsahdan aivan kokonaan ja sitten puhutaankin jo viikkojen hukkaan menemisestä. Harmi vain, että alkoholisti voi pysytellä viinasta kokonaan erossa, mutta minä en ruoasta.
Tuli tuossa mieleen, että onneksi aloitin laihduttamisen syksyllä talvea vasten, tässä on kesään vielä pitkä aika. Jos olisin aloittanut keväällä ja kesä lähenisi koko ajan uhkaavasti, olisi kamala ahdistus. Talvella itsensä voi verhota edes joten kuten vaatteisiin, mutta kesällä on aivan kamalaa kun tuntuu ettei löydä mitään asiallista päälle pantavaa näillä kiloilla.
Kesään mennessä aion olla tavoitteessani, VIIMEISTÄÄN ;)
Suosittelen muillekkin aloittamaan syksyllä, monesti kun näkee keväällä keskustelupalstat pullollaan kaiken maailman ryhmiä, joissa yritetään tuskissaan saada kiloja pois parissa viikossa ennen kesää.
En tietysti ole oikea ihminen neuvomaan ketään laihduttamisessa, nytkin painelen eteenpäin sellaisella 800 kalorilla päivässä. Tuloksia on saatava, ja niin nopeasti kuin vain voi, mutta nälkää en kuitenkaan halua jatkuvasti nähdä. Tuon 800 kaloria olen huomannut itselleni sellaiseksi määräksi, että ei tarvitse kuolla nälkään (vaikka välillä kova nälkä ehtii tullakkin) mutta silti paino laskee ihan hyvin.
Tästä on varmasti mielipiteitä yhtä paljon kuin on lausujiakin, en sitten tiedä kuinka paikkansa pitäviä puheet säästöliekeistä ja painon takaisin tulemisesta ovat. Ovathan ihmiset ennen esim. nälkävuosina kyllä laihtuneet, vaikka eivät ole syöneet juuri yhtään mitään. Missähän se säästöliekki silloin oli... Mene ja tiedä
Niin, ja joulustakin aion selvitä kunnialla syömisten osalta :D Suklaata emme onneksi ole edes ostaneet, jos ei sitä sitten saa lahjaksi. Jouluaattona aion syödä kohtuudella jouluruokaa, ja jos menee överiksi että tulee syötyä vähän enemmän kuin piti, niin nipistän sen sitten loppupäivästä syömällä hyvin vähän tai sitten en syö enää ollenkaan.
Uutena vuotena, tai uudeksi vuodeksi, pitäisi mennä kotiin... Siis miehen luo... En tiedä haluaisinko... Olin siis maanantaina loppuneiden töiden takia jonkun aikaa täällä missä nyt olen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)